official confession of feeling insane.

Nainen istuu alastomana vaaleassa huoneessa katse suunnattuna ikkunaan joka paistaa lävitseen synkkää, syksyistä iltamaa. Nainen miettii hiljaisessa huoneessa, voit jopa kuulla naisen ajatuksen juoksun, napsutuksen rattaiden pyöriessä pitkien, vaaleiden hiusten alla. Ei nainen vanhalta näytä, ehkä muutamaa kesää yli kahdenkymmenen. Kaunis, hennon näköinen nainen, mieli sirossa ruumiissa.
Satoja vuosia vanha nainen katsoo ilmeettömänä ikkunaan, tapahtumaton näkymä ei vaikuta naisen ajatuksiin, nainen katselee menneeseen miettien, kuinka kaikki oli ennen paremmin. Nainen sivelee pitkiä hiuksiaan tuntien väristyksen virtaavan kehonsa läpi. Naisen sydäntä kipristää ikävä ja hän liikahtaa tuolillaan liikuttamatta katsettaan ikkunasta.

Mies liikuskeli tylsistyyneenä väkijoukossa jossa ihmiset puhuvat sivistyneesti katsellen ympärillään olevia tauluja. Ihmiset jotka tietävät taiteilijan tunnetilat, ajatukset. Poliittisen kannan he löytävät taulusta, johon on maalattu kaunis, vaalea nainen. Taulussa nainen peseytyy ulkona, ruosteisessa ämpärissä ja on selvästi kylmissään. Kommunisti varmasti, kuuluu kuuroille korville mielipiteiden joukossa. Kaikenlaista, ajattelee tylsistynyt mies ja lähestyy suurta joukkoa, jossa hienot ihmiset katselevat arvokkaita tauluja, jotka nostaisivat heidän sosiaalista asemaansa. "Oi Elionora, ostin eilen taulun, kalliin taulun ostinkin ! Sen on tehnyt itse Mr. Remy ! " Voi sitä kampaajan kateutta, oi sitä arvostusta jonka rouva saisi. Mies naurahti ajatuksilleen ja katseli ihmisjoukkoa jo huomattavasti viihtyneempänä.

Nainen naurahtaa ääneen miettiessään kuinka mies oli kulkenut ihmisjoukossa vastaanottamassa paheksuvia katseita, mies rikkinäisissä kengissä, nokisten kasvojensa kanssa. Hän oli katsellut miehen sulavaa liikehdintää ja nauranut tämän ajatuksille jotka heillä tuntuivat olevan yhtenäiset. Mies paheksuu ajatusta rikkaasta rouvasta, taulu kainalossa. Arvokas taulu, rouva voisi ajatella. Ruma mutta arvokas joten pidän sitä esillä.
Miehen mielipide galleriassa olevista ihmisistä oli naiselle täysin selvä, selvempi kuin pakkastaivas, tislattu vesi. Nainen sulki silmänsä ja kuunteli, tunnusteli miehen ajatuksia. Ajatuksia, jotka juoksivat lämpiminä väreinä ja muotoina naisen silmien eteen. Nainen tunsi kihelmöinnin joka valtasi hänen koko kehonsa ja kuin salamana silmien oli auettava, saatava tietää mistä tämä johtuu !

Nainen avaa silmänsä, kohdatakseen mitäänsanomattoman maiseman, saman ikkunan.

Vaaleaan huoneeseen saapuu toinen nainen, mutta miltein vastakohta naiselle joka asutti huonetta ennen tämän ilmestyksen saapumista. Lihava, noin viisissäkymmenissä oleva nainen astelee vakain askelin kohti naisen alastonta ruumista tuhisten samalla uhkaavasti. Suuret, venyneet rinnat painavat naisen selkää hänen kävellessään, joka on johtanut selän vääntymiseen ja tuskaiseen liikehdintään joka tuo lisää agressiivisuutta naisen ulosantiin. Päästyään ikkunalle, lihava nainen läväyttää nuorta, kaunista naista kämmenellä vasten kasvoja. Lyönnin voimasta naisen pää retkahtaa ja vaaleissa hiuksissa saattaa pilkahtaa veriroiskeita. Nainen kääntyy katsomaan uhmakkaasti pahoinpitelijäänsä ja tämä läväyttää naista uudestaan, suuret rinnat heilahtaen iskun voimasta.
Mitään sanomatta puteampi naisista aloittaa vaivalloisen ähkimisen kohti ovea, mutta ennen poistumistaan muistaa kääntyä ja mainita "Minä annoin sinulle tämän elämän ja otan sen myös pois jos tahdon".

Alaston, kaunis nainen ei liikahdakkaan vaan katsoo ulos hiljaisen huoneensa ikkunasta syksyiseen maisemaan. vastakkaisen talon ikkunasta loistaa valo ja satunnaisesti kasvot kurkistavat jonkin suuren esineen takaa. Hahmo mittaa siveltimellä nostaen sen silmiensä korkeudelle ja katselee naista intensiivisemmin kuin koskaan.

Heidän välissään on vain suuri hiekkapiha jonka keskellä on ruosteinen ämpäri, jossa he tapasivat yhdessä peseytyä.