Riski mielenterveydelle.
Isku, isku, isku kasvoihin. iskut jalkoihin, kylkiin ja taas kasvoihin. Iskuja pienen lapsen kehoon, pieniin jalkoihin, pieniin kasvoihin. Iskuja iskun jälkeen kunnes tyttö on tunnoton. Tunteeton.
Pieni tyttö makaa ääneti, vain iskujen äänet kaikuvat tyhjässä salissa. Oppinut olemaan näyttämättä kipua. Lopulta iskut loppuvat ja tyttö kuulee askeleet, joiden kaiku kertoo niiden johtaneen viereiseen huoneeseen. Askeleet pysähtyvät ja tyttö raottaa silmiään, maaten edelleen tiukasti liikkumatta peläten iskujen alkavan taas. Tyttö näkee kiillotetut, mustat kengät rullilla seisovan kärryn edessä ja hän kuulee viskikarahvin korkin poksahtavan auki. Tytön ruumista pistelee ja kirvelee. Tunne alkaa jaloista ja valtaa pikkuhiljaa koko kehon keskittyen lopulta keskelle otsaa tykyttäväksi päänsäryksi. Saman tien kun mustat kengät pysähtyvät selin olevan nojatuolin eteen, hellät kädet nostavat tytön tajuttomuuden rajamailla taistelevan ruumiin ja tyttö murtuu äänettömään itkuun. Lämpimät kyyneleet kirvelevät kasvoissa olevissa haavaumissa, joista nahka on hiertynyt toistuvien osumien johdosta. Lämpimät, turvallisuuden tunnetta huokuvat käsivarret kantavat tyttöä kohti keittiötä, jossa pimeydessä kiiltävät, sinertävät graniitti-tasot huutavat hiljaisuutta. Kaikkialla on hiljaista.
Tyttöä kantava hahmo, hiljaisine askelineen kulkee kohti keittiöstä aukeavaa takaovea ja sen läpi kuun valossa kylpevää taka-pihaa. Tyttö kerää viimeiset voimansa ja avaa silmänsä hakien pelastajansa kasvoja, kuitenkaan onnistumatta siinä. Tytön tajunnassa käytävä taistelu ratkeaa ja hän menettää tajunsa viimeisenä kuvana mielessään ne mustat, kiiltävät kengät.
Monet varmasti ajattelisivat; millainen hirviö satuttaisi omaa lastaan, omaa pientä tytärtään. Monet ampuisivat katumatta tuota viiksekästä, nahkakenkäistä miestä silmien väliin, saaden hyvin piilotettua mielihyvää tehtyään oikein, ollessaan parempi kuin lattialle lyyhistynyt raato.
monet, mutten minä. Minä kuuntelin tuota mustakenkäistä, viiksekästä miestä, ennenkuin vedin liipaisimesta ja tuomitsin miehen kadotukseen niillä samoilla hellyyttä huokuvilla käsillä joilla olin vienyt tytön metsään.
Riski tosiaan, mielenterveydelle.
Subjektiivisena kokemuksena trauma on aina olemassaolon tunnetta uhkaava hyökkäys minuutta vastaan. Kun affektimyrsky ylittää minuuden kestokyvyn, olemassaolon jatkuvuuden tunne murtuu.
Paniikki ottaa taas vallan pienessä sydämessä, kiristäen sitä kuin pikkilangalla ja tyttö päästää kauan hautuneen itkun räjähtämään hiljaiseen metsään. Tytön suuret, suolaiset kyyneleet kirvelevät poskilla, mutta tämä tuskin edes huomaa sitä ahdistuksensa keskeltä. Tyttö nyyhkyttää ja rukoilee jumalaa. Tyttö rukoilee isää ja vaikeroi ääneen, pyytää isää hakemaan hänet pois tästä paikasta. Hän rukoilee samaa jumalaa, jota on rukoillut lukemattomia kertoja, pelastamaan hänet isältä ja tämän kaikkinäkevältä silmältä. Tyttö on nähnyt painajaisia siitä lukemattomia kertoja. Talon yllä oleva silmä joka ei koskaan räpäytä, joka näkee tytön vääryydet ja virheet. Tyttö muisti senkin kerran, kun hän oli leikkinyt pihakeinussa. Tyttö oli keinunut rauhassa ja nähnyt kissan tulevan vaanivin, harkituin liikkein kohti häntä. Kissan silmät olivat pistävän keltaiset ja pupillit neulanpään kokoisina viiruina sen loikatessa kohti tytön paljaita polvia. Keinuessaan tyttö potkaisi kohti hyökkäävää kissaa joka lyyhistyi myttynä nurmikolle. Eihän tytön ollut tarkoitus potkaista, vai oliko ? Ei sillä ole niin väliä, tyttö ajatteli nousten keinustaan ja katseli tunteettomin silmin maassa nytkähtelevää eläintä. Pienin, hennoin sormin tyttö otti kissan syliinsä ja tunsi sen vapisevan rintaansa vasten. Nautinto levisi tytön rinnassa kun hän puristi kissaa yhä lujemmin, odottaen jotain tapahtuvan. Kissa yritti viimeisillä pakokauhusta saaduilla voimilla paeta tuon hirviön kynsistä, mutta parempi saalistaja voitti. Tyttö kuuli kevyen napsahduksen selkärangan mennessä poikki ja hymy hiipi hänen suupieleensä. Tyttö pudotti kissan takaisin nurmikolle ja kääntyi kannoillaan sininen mekko heilahtaen, ja huomasi kotitalonsa pällä olevan suuren, häneen kohdistuneen silmän joka katsoi häntä yhtä tunteettomasti kuin hän oli itse juuri katsonut kissaa ja tyttö heräsi. Sinä iltana isä oli ollut armoton, huutanut paholaisesta ja lyönyt häntä kovemmin kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti