28.4.2014

Myönnän olleeni typerä. Typerämpi, oikeastaan. Ajattelin aikoinani hauskuuden olevan ihmismielen sekavuus ja vainoharhaisen kansan katseleminen. Voi niitä aikoja, kun ajattelin maailman olevan niin yksinkertainen.
Minua on kannustettu lapsesta asti tekemään sitä mitä tahdon. "Jos väkivalta ja tuho on suurin unelmasi niin me tuemme sinua" Äiti oli sanonut kun löin lapiollani naapurin pikkupojan tajuttomaksi. Enhän minä syyttä alamaisiani pahoinpitele, päinvastoin. Tuolloinkin oli poika vastustanut valtaani ja pitänyt omaisuuttani vasten lupaani. Sillä, että hänen isänsä oli ostanut kyseisen lapion pojalle lahjaksi, ei ollut merkitystä. Minä olen maailman valtias ja täten omistan kaiken mitä se pitää sisällään.
"Jos tahdot vallata maailman me autamme sinua" Olivat ensimmäiset seuraajani sanoneet kuin kuorossa. Lause toi mieleen lapsuuteni ja äitini hymyn pullantuoksuisessa keittiössä. Minulla on kohtalo, elämäntehtävä.  Mutta typeryyteeni, ensimmäiseen suureen kaaokseeni, kuten tapaan sitä kutsua. Oli syksyinen iltapäivä ja mieleni valtasi ajatus, valtavana valona päälleni laskeutui loistava oivallus !
Ihmiset ovat luonteeltaan pahoja. Eivät varmastikkaan kaikki, mutta suurin osa ihmisistä ovat ahneita, kieroja ja muilla tavoin sisältään rumia. Kuinka helppo onkaan saada ihmiset nousemaan taakseni, kannattamaan minua, jos vain vedän oikeista naruista. Ensimmäinen  tehtäväni oli siis nousta kuuluisuuteen, jotta tulevat kannatusjoukkoni tietäisivät tekemisistäni ja voisivat sitä kautta ihannoida minua. Tukea minua. Jumaloida minua ! Mietin mistä kohtaa nykyajan yhteiskunnassa aita olisi matalin; voisin joko luoda itselleni menestyvän pop yhtyeen ja nousta sitä kautta kansan suosioon. Toinen vaihtoehto ovat silikonirinnat. Punnittuani vaihtoehtoja päädyin bändin perustamiseen, vaikka silikonirinnat tulisivat halvemmaksi, en tahtonut maailman valtiaana olla sellainen josta selän takana kuiskuteltaisiin; "Tuo on se mies joka otti silikonirinnat vain sen takia että pääsisi seiskan sivuille."

1 kommentti:

  1. Ensin ajattelin, onko tämä tarina lapsuudestasi. Mutta lopun kiero twist heitti ajatukset täysin ympäri. Viimeisen lainausmerkin luettuani, ilmeenä oli kiero hymy. Tykkäsin! (y)

    VastaaPoista