Kohtalokas muotokuva katsoo maalaajaa
kuin pilkaten tätä, tiesithän sinä mitä teet. Tunsit
ensimmäisestä siveltimenvedosta kuinka halveksuvia, elämän
arpeuttamia kasvoja luot. Nainen tuntee kuinka hän on piirtänyt
veteen viivan joka ei katoa, viiva paisuu hänen silmissään ja
taivas synkkenee, tummat, uhkaavat pilvet laskeutuvat veden pintaan
joista nainen ennen niin selvästi näki omien kasvojensa
heijastuvan. Taivas on tumma kuin kauniit hiukset ovat vaaleat,
myrskyn ensimmäiset tuulenpuhallukset viettävät naisen hiuksia
olkapäiltä ja veteen piirtyy uusia kuvioita, naisen kyyneleet
rikkovat jo valmiiksi rikkinäistä pintaa. Epätoivo, epätoivo
hyvinkin olisi sana jolla kuvaisin tuota näkymää. Kuvankaunis
hahmo rikkinäisellä laiturilla, ilmassa tuoksuu ummehtunut puu ja
veden pintaan ilmestyy usvaa piilottamaan naisen tekemiä virheitä,
kuutamon valo heijastuu kosteista silmistä joita kukaan ei enää
näe, alaston vartalo lipuu hiljaa veteen piirtyneiden muotojen
sekaan ja vaaleat hiukset heijastuvat viellä hetken, kuutamon
valossa.
Kohtalokkaat sanat kaikuvat täyteen
ahdetussa huoneessa. Kukaan ei puhu, ei liikahdakkaan tehden ääntä
joka rikkoisi hiljaisuuden. Vastaus on selvä kaikille, vaan tosiaan,
me odotamme hänen sanovan sen ääneen, sinetöiden sopimuksen joka
on jo vaihtoehdottomuudellaan sinetöity. Hunnun alta heijastuvat
kauniit, vaaleana olkapäille laskeutuvat hiukset ja siniset simät
jotka ovat kyynelillä suolattu. Kirvelevät silmät katsahtavat
vielä kuin salaa ympärilleen ja nainen laskee katseensa kuullen
samalla huuliensa muodostavan sanat kuin itsestään, takaraivossa
hakkaava velvollisuuden tunne saa itsensä pihauksena ulos; ”tahdon.”
Juhlakansa repeää
ennenkäsittämättömään riemuun, onnen päivä.
-”Rakkahin Aureani, kultaseni.
Kolmentoista päivää olen sinua ihaillut ja kolmetoista päivää
toivonut että vapaudut, pelastan sinut täältä, tästä
paskaläävästä. Sokerimuruseni, tarttuisit käteeni, voisitko
tehdä sen tähteni ? ”
-”Vaan armaani en voi lähteä,
kohtaloni on kirjoittanut tieni tänne, luonut valmiin polun ja siitä
kompassin pääni päälle.”
-”Vaan Aureani, tärisen
kauttaaltani, minun sydämeni huutaa meille pelastusta, paetaan
täältä ja paetaan vastuusta ! Ihminen on luotu vapaaksi linnuksi,
miksi muutat omasi hunnuksi ? ”
-”Voi sinun on nyt parasta lähteä,
hän osaa olla niin ilkeä ! Katso nyt minun käsiäni, en voi olla
näin omissa häissäni. Sinun olisi parasta mennä lintuni, vaan
tiedäthän, sinulla on minun sieluni.”
Lammen rantaanhan se tie sitten vei,
olihan meitä siinä moneksi ja oltiin sitä Ainoa jo toista tuntia
ettitty, eihän sitä tosiaan huomannu ees että missähän vaiheessa
tuo on lähteny, olivat juhlat jo niin kovasti käynnissä. Eipähän
se sulhokaan siinä ympärillä kauheasti touhottanut, muttakun
tosiaan oli niitä vieraitakin niin monen moista että
viihdyttäjäksihän sitä joutuu. Haettiin siitä naapurista sitten
vanha ajokoira, eihän se enää mettälle kykene, vanha piski ku on
jo mut ei se Ahto ollu sitä kylmäksikään ollu raaskinu laittaa,
kyllähän sitä kiintyy niihin elukoihin. Jokatapauksessa sen Ahton
vanhan koiran kanssa lähettiin mettään sitten ja oli siinä niitä
nuorempiakin kolleja, ei siinä vielä kukaan alkutaipaleella
huolissaan ollut, naureskeltiinkin vähän. Vaikka kyllähän siinä
jokainen poika hiljeni kun oltiin jo pitkään ettitty ja huudeltu ja
vaan ei mitään kuulunu. Täytyy myöntää että kyllä itsekkin
taisin siinä huolestua, alkoi tulemaan niitä etiäisiä. Vaan
ettehän te tosin niihin usko niin, mutta kyllä meilläpäin monet
uskoo ja muijankin kanssa monta kertaa ollaan toisillemme niitä
kerrottu ja paikkaasa ovat monesti pitäneet. Tosiaan niin kyllähän
me sinne lammelle sitten päädyttiin ja sieltähän se löytyi
laiturilta, valkonen mytty vaatetta ja kyllä siinä jokapoika jo
tiesi että hukkunuhhan se on se tyttö eikä varmaan vahingossa jos
on vaatteesakki jättäny jälkeen. Vaikka voihan tuo olla että on
alkanu niin maan kesken häitä tanssiessa hikoiluttamaan ja
ajatellut peseytyväsä polonen. Jokatapauksessahan se on niin että
harmi juttu tuollanen.
-Urho Tahkola, häävieras
Poliisi ei kommentoi tapausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti